Ensitutustuminen esitystilaan

Kävin tutustumassa nukketeatterin tulevaan esitystilaan Savonlinnan kirjastossa, Joelissa. Esitys tulee olemaan kirjaston Tilkku-huoneessa. Tehtävänäni oli tarkastella muun muassa millainen tila on, missä tulemme esittämään nukketeatterin ja miten saamme heijastettua taustalle kuvia.

Tila on sinänsä pieni, joten sinne ei kovin suurta yleisöä saa mahdutettua. Esitämme nukketeatterin pöydän päällä, joten  pöydän eteen tulee jättää tilaa, jotta kaikki lapset näkevät esityksen. Esitystä harjoitellessa tuleekin jatkossa huomioida muun muassa se, että nuket ovat mahdollisimman lähellä etureunaa ja rekvisiitan tulee olla tarpeeksi suurta, jotta ne näkyvät. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää yläpuolella kuvissa näkyviä raheja tuoleina, jolloin osa lapsista pääsee hieman korkeammalta katsomaan esitystä. Tilan pienuuteen voidaan vaikuttaa siirtämällä takaseinä pois, jolloin saamme tilaa kirjaston puolelta. Kuitenkin tällöin tulee huomioida kirjaston yleisen tilan korkeus, jonka myötä  ääni häviää. 

Kuvattu lapsen tasolta

lisätila kirjaston puolelta

Olimme miettineet esitystä varten taustalle jonkin valokuvan heijastettavaksi. Kuitenkin kirjastonhoitajalta sain kuulla, ettei kirjastossa ole katossa projektoria, vaan se tulisi lattialle. Tämä vähentäisi entisestään istumapaikkoja. Toisin sanoen meidän tulee päättää kumpaa haluamme: enemmän istumapaikkoja ja jokin muu vaihtoehto kuvalle vai heijastettu maisema? Vielä on siis monia ongelmia mietittävänä ennen itse esitystä.

Sari

Suunnitelmasta käytäntöön!

Alkulämmittely

Tällä harjoituskerralla oli meidän ryhmän vuoro pitää alkulämmittelyt. Olimme koonneet listan erilaisia leikkejä ja harjoituksia, joista valitsimme parhaimmat ja yhteensopivimmat. Päätimme myös, kuka tai ketkä ohjaavat kyseiset leikit sekä leikkien järjestyksen. Tämän jälkeen jokainen valmistautui pitämään oman leikkinsä.

Halusimme alkuun harjoituksen, jossa lämmitellään kehoa. Valitsimme tähän Rusina ja aurinko – jumpan. Halusimme valita monipuolisia leikkejä, joten valitsimme niin draama-, ryhmäytymis-, ja kielellisiä leikkejä. Pidimme ensin draamaleikin, joka oli Koneet ryhmäpantomiimina. Seuraavaksi pidimme Sanaketju-leikin, jossa ryhmäläiset harjoittivat kielellistä nokkeluuttaan. Viimeisenä pidimme Ihmismuistipelin, jonka tavoitteena on yhdistää ryhmää.

Mielestämme alkulämmittely onnistui hyvin. Opettaja antoi ohjeita, joiden avulla muokkasimme leikeistä vielä parempia ja monipuolisempia. Nämä vihjeet kehittivät myös meidän ohjaamista, esimerkiksi ohjeiden antamisessa, tilanteen havainnoimisessa ja oikeiden käsitteiden käyttämisessä. Ryhmäläiset pitivät meidän alkulämmittelystä, sillä siinä oli suurimmalle osalle aivan uusia leikkejä ja harjoituksia.

Nukketeatteri

Alkulämmittelyn jälkeen siirryimme suunnittelemaan tulevaan nukketeatteriesitystä. Aivan ensimmäiseksi valitsimme esitykseemme hahmot luokassa olevista käsinukeista. Kuitenkaan nuket eivät täydellisesti sopineet jouluteemaamme, joten muokkaamme ne sopiviksi. Tämän jälkeen pääsimme itse tekstin kimppuun ja miettimään tarkemmin esityksemme sisältöä, muun muassa vuorosanoja.

Jokainen pääsi toteuttamaan ja kehittämään omaa rooliaan, miten se käyttäytyy, liikkuu ja puhuu. Jokaisen oma hahmoanalyysi tulee vielä kehittymään paljon prosessin aikana. Oli mielenkiintoista päästä vihdoin toteuttamaan tarinaa hahmojen kanssa. Pääsimme näkemään, kuinka tarina oikeasti toteutetaan ja kuinka sen kannattaisi edetä. Nukenkäsittelyssä oli aluksi eniten vaikeuksia. Ryhmäläisiltä tuli hyviä huomautuksia, jos nukke oli ”kuolleena”, katsoi väärään suuntaan tai niiden sijainnista. Tähän vaikutti varmasti se, että jokainen meistä on kokematon käsinuken käyttäjä. Kuitenkin kokemuksen kautta nuken käsittely harjaantuu.

Lähdimme yhdessä suunnittelemaan esitystä kohtaus kohtaukselta: vuorosanoja, kuka hahmoista on esillä ja mitä rekvisiittaa tarvitsemme. Jokaiselta tuli hyviä ideoita ja ennen kaikkea ohjaaja oli tärkeässä roolissa. Uskommekin, että ohjaajan rooli vain korostuu entisestään prosessin edetessä.  Saimme paljon aikaseksi demon aikana, mutta meillä on paljon tehtävää ja tuntuukin, että aikaa ei ole riittävästi. Olisi kehittävämpää, että aikaa olisi enemmän, sillä näin ryhmä pystyisi prosessoimaan ja suunnittelemaan esitystä paremmin sekä saisimme siitä enemmän irti. Koemme, että draaman harjoittelu on tärkeää tulevaa työtämme ajatellen. Tämän vuoksi sille pitäisi olla enemmän aikaa.

Ryhmässä havaittiin jo roolin ottamista. Enni toimi esimerkillisesti ohjaajana: hän antoi vihjeitä, patisti, jos ryhmä keskittyminen herpaantui. Oli kuitenkin vaikea toimia ryhmässä, sillä jokaisella oli varmasti vielä epäselvää oman hahmon toiminta ja kokonaisuuden hahmottaminen.

 

 

Joulupukki ja noitarumpu -nukketeatterin hahmot

 Emilia, Juulia ja Sari

Matka teatterin kulisseihin...

Saimme hienon tilaisuuden päästä tutustumaan Savonlinnan teatterin kulisseihin, ikään kuin olisimme olleet kiertoajelulla backstagella! Itse olen vieraillut muutamia kertoja teatterin kulisseissa ennenkin, muun muassa Kouvolan ja Lahden kaupunginteattereissa, joten minulla oli päivän aiheeseen jo hieman vertailukohtaa. Onko joku muu päässyt aiemmin tutustumaan, mitä tapahtuu teatterin lavan takana?

Tutustumiskierrokselle meidät johdatti ohjaaja-kuraattori Niko Taskinen sekä jo aiemmin tutuksi tullut skenografi Tua Hautamäki. He kertoivat teatterin historiasta, joka ulottuukin muuten hyvin pitkälle. Kaupunginteatteriksi se muuttui vuoden 1979 alusta. Lisäksi he kertoivat yleisesti teatterin tilojen rakenteesta, mitä kaikkea tarvitsee teatterin pyörittämiseen ja KETKÄ sitä tekevät. Henkilökuntaan kuului monenlaisia osaajia, joilla jokaisella on tärkeä rooli yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Sitä ei aina itse ymmärräkään, että teatterin tekeminen ei ole itsestään selvää - se vaatii taustalle suuren rattaan pyörimään, josta jokaisen rattaan on tehtävä oma osuutensa. Yhden näytöksen onnistumiseen on käytetty monen monta työtuntia ja hikipisaraa. Lavastuksella, puvustuksella, valoilla ja äänillä on äärimmäisen tärkeä rooli, että näytös onnistuu. Tua kertoikin kuinka paljon harjoittelua ja SUUNNITTELUA teatterin tekeminen vaatii.

Ompelimon ja kampaamon tiloja

Kierroksen aikana näimme muun muassa kaksi erilaista näyttämöä, joista suuremmalle, teatterin päänäyttämölle mahtuu katsojia noin 225, joka onkin suurempien kaupunkien katsomoihin verraten pieni. Tilojen ahtaus vaikuttaa paljon siihen, millaisen lavastuksen saa aikaiseksi. Näimme myös valokopin, puvustamon/ompelimon, ”kampaamon”/maskeeraushuoneen, kahvihuoneen ja pajan. Paja oli verstas, jossa valmistetaan teatterin lavasteita, siellä oli myös esillä pienoismalli Risto Räppääjä-näytelmän lavasteista. Totesimme yhteistuumin, että täytyy olla todella lahjakkaita ihmisiä töissä teatterissa, kun he pystyvät niin moneen.

Päänäyttämö sekä Risto Räppääjän lavastuksen pienoismalli

Voisin kuvitella, että myös lapset innostuisivat teatterivierailusta. Etenkin jos he pääsisivät tutustumaan lavasteisiin ja roolivaatteisiin, esimerkiksi jonkin näytelmän jälkeen. He näkisivät, että näytelmät eivät synny itsestään, vaan niiden eteen tehdään paljon erilaisia asioita - lasten käsitys prosessinomaisesta toiminnasta heräisi. Olisi myös hienoa jos lapset voisi joskus viedä tutustumaan teatterin näyttämölle, siten että heillä olisi jotain ohjattua toimintaa siellä, näin he pääsisivät itsekin osaksi draaman toteutusta.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mieltä avartava ja hyvin mielenkiintoinen. Omaa käsinukke-esitystä varten voimme ehkä ottaa oppia valojen ja äänien suunnittelusta, toki myös lavastuksen merkityksestä. 

Kultakutri ja kolme karhua

Draamakasvatuksen kurssiimme liittyen kävimme opiskelijaryhmämme kanssa katsomassa Savonlinnan teatterin tällä hetkellä ohjelmistossa pyörivän Kultakutri ja kolme karhua. Esitys järjestettiin meille tilausnäytöksenä ja nukketeatterin jälkeen meillä oli mahdollisuus päästä tutustumaan tarkemmin itse esityksen kulisseihin. Lavastaja ja nukentekijä Tua Hautamäki esitteli meille lavasteiden ja nukkejen syntyprosessia ja pääsimme testaamaan myös hänen aikaisempiin esityksiinsä valmistamia nukkejaan. Esityksessä käytettiin keppinukkeja ja nukettajat olivat näkyvillä koko esityksen ajan. 

Tua Hautamäki esittelee esityksessä käytettyjä nukkeja ja lavasteita.

Heidi kokeilemassa nukettamista keppinukella.

Savonlinnan teatterin sivuilta lainattua:

"Työryhmä Kolme karhua ja Savonlinnan Teatterin ovat tehneet tästä sadusta esityksen alle kouluikäisille lapsille. Mervi Koskinen ja Mika Rask kertovat tarinan nukkien ja musiikin avulla. Vaikka esitys on jännittävä, se ei ole pelottava. Näytelmässä on huumoria, jännitystä ja hellyyttä."

Itselleni päälimmäiseksi esityksestä jäi nukettaja Mervi Koskisen taitava työskentely. Kokeneena nukettajana hän sai nuket todella elämään lavalla. Koskinen on myös käsikirjoittanut esityksen. Ensimmäisessä produktiossaan mukana ollut Mika Rask suoritui hänkin lavalla erinomaisesti. Musiikilla elävöitetty nukketeatteriesitys imaisi mukanaan myös aikuisen katsojan. Vaikka tarina on tuttu ja juonen tiesi tarkkaan jo etukäteen, oli esitystä silti mielenkiintoista katsoa eikä se käynyt tylsäksi.

Saimme hyviä vinkkejä omaa esitystämme koskien:

1. Tärkeintä esityksessä on nuken sieluttaminen. Jos nukettaja on näkyvissä (kuten tässä esityksessä oli) katse tulee aina suunnata "nuken silmien läpi". Nukettajan asenne, ilmeet ja eleet välittyvät myös nukkeen ja katsojalle.  Tulee myös muistaa, että nukke ei saa koskaan näyttäytyä kuolleena lavalla. Vaikka nukke itse ei olisi puheenvuorossa, tulee sen silti elää ja elehtiä.

2. Musiikki elävöittää näytöstä - saa nähdä jos vaikka käyttäisimme omassakin esityksessämme musiikkia.

3. Tarinan "lihavoiminen" ja dramatisoiminen omanlaiseksi on erittäin tärkeää. Tähän esitykseen oli tuotu monia elementtejä, jotka eivät alkuperäiseen tarinaan välttämättä kuulu. Vaikka tarina oli tuttu, se yllätti ja viihdytti, koska dramatisointi oli tehty taitavasti.

Tuleeko mieleen muita vinkkejä koskien omaa nukketeatteriprojektiamme?

-Emmi K.

Noitarummun tunnelmaa

Kolmannella demolla opiskelijoiden pitämässä alkulämmittelyssä kävimme läpi erilaisia tutustumisharjoituksia, jotka auttavat ryhmäytymistä. Kyseiset leikit käyvät paremmin hieman vanhemmille lapsille, sillä ne olivat hyvin keskustelupainoitteisia. Kuitenkin mielestämme ne olivat hyviä ja tavallisista poikkeavia. Alkulämmittely oli hienosti suunniteltu ja se sujui näin mutkattomasti.

Demon pääpainona oli nukketeatteriesityksen suunnittelu. Ensin pohdimme esityksellemme sopivaa teemaa, jonka olisi hyvä liittyä jouluun kirjaston toivomuksen mukaisesti. Kävimme katselemassa yliopiston kirjaston lasten kirjoja, joista hyvin nopeasti nousi esille Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu -lastenkirja. Valitsimme kyseisen tarinan, koska se oli suurimmalle osalle ryhmän jäsenistä tuttu, ja koimme sen mielenkiintoiseksi dramatisoinnin kohteksi. Käytimme tarinan perusrunkoa ja ideaa, mutta jouduimme karsimaan paljon pois kirjan pituuden takia. 

Aivan ensimmäiseksi kokosimme tarinan tärkeimmät henkilöt, jotka tulevat esiintymään nukketeatterissamme. Tässä vaiheessa aloimme miettimään, millaisia nukkeja käyttäisimme: valitsimme ihmishahmot, jotta esityksemme olisi alkuperäisen mukainen. Tämän jälkeen aloimme dramatisoimaan tarinaa kohtaus kohtaukselta. Ideoita syntyi jokaiselta ryhmän jäseneltä, jonka myötä tarina lähti hyvin rullaamaan eteenpäin. Tässä vaiheessa selasimme kirjaa, mutta saadaksemme syvemmän kuvan tarinasta, jokainen lukee ja perehtyy kirjaan omalla ajallaan. 

Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka ryhmä puhalsi yhteen hiileen, jolloin kaikki saivat tuoda esille omia ideoitaan, eikä kukaan jäänyt toisten jalkoihin. Olimme positiivisesti yllättyneitä, kuinka alun kankeuden jälkeen näytelmän runko muodostui jo hyväksi kokonaisuudeksi ja dramatisointi onnistui mainiosti. 

Käkkäränkikkurankakkurat! 

-Vekara

Mauri Kunnas

SYNOPSIS

1. kohtaus: Kirje korvatunturille
Henkilöt: Vekara-shamaani pienenä lapsena
Tapahtumapaikka: Shamaanin koti

Vekara kirjoittaa kirjettä joulupukille. Hänen toivomuksenaan on päästä joulupukin tontuksi Korvatunturilla ja odottaakin näin innolla toivomuksen toteutumista.

2. kohtaus: Kirjeen mysteeri
Henkilöt: Kertoja, joulupukki, Ville, Noora, Lelutonttu ja Namitonttu 
Tapahtumapaikka: Korvatunturi

50 vuotta myöhemmin kirjeen kirjoittamisesta Korvatunturille saapuu mysteerinen kirje. Sitä käy ihmettelemässä niin Joulupukki, lapset sekä tontut. Jokaisella oma näkemys kuvasta ja kirjeen kirjoittajan toivomuksesta. Jokainen tonttu lähtee toteuttamaan toivetta näkemällään tavalla. 

3. kohtaus: Vekaran aikeet
Henkilöt: Vekara
Tapahtumapaikka: Korvatunturi

Vekara on kyllästynyt toivomuksen toteuttamisen odottamiseen, joten hän päättää kostaa Joulupukille. Hän alkaa suunnitella kepposia Korvatunturin väelle.

4. kohtaus: Suolaisia pipareita
Henkilöt: Vekara, Joulupukki, Namitonttu ja lapset
 Tapahtumapaikka: Namitontun paja

Vekara käy laittamassa Namitontun tekemiin pipareihin suolaa. Namitonttu ja Joulupukki tulevat maistamaan pipareita ja huomaavat hyvin äkkiä niiden suolaisuuden.

5. kohtaus:  Shamaanin taikoja
Henkilöt: Vekara
Tapahtumapaikka: Korvatunturi

Shamaani sairastuttaa Joulupukin taikalorun avulla. 

6. kohtaus: Joulupukin aivastus
Henkilöt: Joulupukki, Lelutonttu, lapset
Tapahtumapaikka: Lelutontun paja

Joulupukki ja lapset ovat katsomassa Lelutontun lelua Vekaralle. Yhtäkkiä Joulupukki alkaa aivastella ja voida pahoin.

7. kohtaus: Vekaran paljastuminen
Henkilöt: Vekara, Joulupukki, lapset
Tapahtumapaikka: Joulupukin konttori

Shamaani on katsomassa valmiita lahjoja ja päättää rikkoa niistä osan. Lapset menevät Joulupukin konttoriin ja näkevät Shamaanin itse teossaan. Lapset pyrkivät estämään lahjojen rikkomisen ja näyttävät Shamaanille Vekaran kirjeen. Shamaani tunnistaa kirjeensä ja kertoo, mitä se esittää. 

8. kohtaus: Joulun pelastuminen
Henkilöt: Joulupukki, lapset, Vekara
Tapahtumapaikka: Joulupukin huone

Lapset tulevat Vekaran kanssa Joulupukin luokse. Vekara selittää tilanteen ja pyytää anteeksi. Joulupukki täyttäisi Vekaran toiveen, mutta hän on kipeä, jolloin lahjoja ei voi jakaa. Vekara parantaa Joulupukin taikalorulla.

Klassisessa draaman mallissa juoni jaetaan 5 osaan: ekspositio, konflikti, komplikaatio, kriisi ja loppuratkaisu. Meidän nukketeatterinäytelmässä kyseiset viisi osaa on jaettu useampiin kohtauksiin. Esimerkiksi kohtaukset 3-6 ovat tarinan komplikaatio- eli kehittelyvaiheita.

- Emilia, Juulia ja Sari -

Hahmot seikkailevat

Toisen demon aloitimme draamalämmittelyllä. Leikimme tutustumisleikkiä, joka kertoo pieniä asioita henkilöistä. Vaikka ryhmämme onkin jo entuudestaan tuttu, koimme sen mielekkääksi ja hauskaksi.

Teimme myös erilaisia kävelyharjoituksia vaihdellen suuntaa ja nopeutta. Kävellessämme keskityimme erityisesti hengitykseen. Jokaisella oli mukanaan lelu, jonka herätimme henkiin liikkeiden ja lyhyiden tervehdysten avulla. Hahmot keskustelivat keskenään. Harjoittelimme hahmojen sieluttamista, mihin kuuluvat muun muassa liikkeet, äänet sekä puhetapa.

Jokaisella oli mahdollisuus päästä luokan eteen esittelemään itsensä sekä oman hahmonsa. Ketään ei pakotettu kaikkien eteen, koska joillekin esiintyminen voi olla pelottava kokemus. Päiväkodissa osa lapsista saattaa innokkaasti haluta esiintymään, kun taas toisille on suuri kynnys olla muiden huomion kohteena. Olisi hyvä tukea ja antaa aroille lapsille luonnollisia esiintymistilanteita, jotka tulevat pikku hiljaa. Pakottaminen ei ole hyvä kasvatuskeino!! Lapsen "esiintymispelko" voi pahentua vastentahtoisesta tilanteesta. Siitä voi seurata ongelma, joka vaivaa vielä aikuisiässäkin.

Jaoimme nukketeatteriryhmät ja perustimme tämän blogin. Ensimmäisessä ryhmäkokouksessa keksimme yhteistuumin ryhmällemme nimen: Sesam. Blogimme Sesam aukene! kertoo matkastamme kohti nukketeatteriesitystä kirjastossa sekä omia pohdintojamme draamakasvatuksesta.

- Emma & Enni

Ensiaskeleet nukketeatterin maailmaan

Ensimmäisellä demolla puhuimme, siitä millaista nukketeatteri ylipäätänsä on: kenelle ja millä sitä esitetään, millainen rooli on nukettajalla ja miten lavastuksella ja valoilla elävöitetään esitystä.

Käsinukella on iso rooli varhaiskasvatuksen pedagogisena työvälineenä, mutta harvat sitä hyödyntävät säännöllisesti. Se välittää tunteita, tietoa ja uskottavia tapahtumia nuken käyttäjän liikkeiden ja äänensävyjen avulla. Sen avulla voidaan opettaa melkein mitä tahansa ja samalla opetuksesta tulee lapsille mielekästä ja elämyksellistä. Se tuo myös vaihtelua niin opettajan kuin lapsenkin arjen oppimistilanteisiin. Mikä parasta, käsinukke voi herättää myös erilaisia tunteita, joita voidaan sitten yhdessä käsitellä ja pohdiskella.

Käsinuken avulla lapsi oppii muun muassa kuuntelutaitoa, sosiaalisia taitoja, suullista ilmaisua ja kommunikointia. Edellisten lisäksi nuken avulla lapsen mielikuvitusta ruokitaan ja luovaa leikkiä kehitetään, lapsi oppii hahmottamaan opetettavia asioita. Nukke on kannustava väline opetustapahtumaan.

Yleensä nukketeatterista puhuttaessa mieleen tulee ensimmäisenä perinteiset käsinuket, mutta nyt opimme myös, että vaihtoehtoja on paljon muitakin! Demolla meidät jaettiin neljään ryhmään, jossa jokaisella oli oma esityslajinsa. Yksi ryhmä esitti perinteisen käsinukketeatterikohtauksen eläinkäsinukeilla, toinen esitti pöytänukketeatterilla Kultakutrin ja kolme karhua, kolmas mukaili Adalmiinan helmeä varjoteatterin avulla ja neljäs ryhmä näytti kuinka esineteatterilla saadaan oiva näytelmä aikaan.

Mahdollisuudet nukketeatteriin ja nukkejen käyttöön ovat siis todella monipuoliset ja niitä tulisikin hyödyntää päiväkodissa mahdollisimman paljon. On kuitenkin tärkeää muistaa myös, että ainoastaan itse nukella ei esitystä saada aikaan, vaan myös nukettajalla on suuri rooli: nuken sieluttaminen. Kuinka herättää nukke eloon oman kädenliikkeen avulla? Kohdistaako katseensa nukkeen? Kenelle nukke puhuu? Missä nukke on lavalla? Miten se liikkuu? Kaikki tämä on nukettajan vastuulla. Tämän kurssin aikana nostammekin yhdeksi tavoitteeksi omaa esitystämme varten nuken sieluttamisen. Haluamme omalla toiminnallamme elävöittää nukkeja ja näytelmää. Harjoitustahan se tulee vaatimaan, joten katsotaan mihin saakka ehdimme päästä kuukauden aikana.

”Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä,

joka saa meidät tekemään sitä,

mitä osaamme.”

- Bellita Torén

                                                          -Heidi