Kultakutri ja kolme karhua

Draamakasvatuksen kurssiimme liittyen kävimme opiskelijaryhmämme kanssa katsomassa Savonlinnan teatterin tällä hetkellä ohjelmistossa pyörivän Kultakutri ja kolme karhua. Esitys järjestettiin meille tilausnäytöksenä ja nukketeatterin jälkeen meillä oli mahdollisuus päästä tutustumaan tarkemmin itse esityksen kulisseihin. Lavastaja ja nukentekijä Tua Hautamäki esitteli meille lavasteiden ja nukkejen syntyprosessia ja pääsimme testaamaan myös hänen aikaisempiin esityksiinsä valmistamia nukkejaan. Esityksessä käytettiin keppinukkeja ja nukettajat olivat näkyvillä koko esityksen ajan. 

Tua Hautamäki esittelee esityksessä käytettyjä nukkeja ja lavasteita.

Heidi kokeilemassa nukettamista keppinukella.

Savonlinnan teatterin sivuilta lainattua:

"Työryhmä Kolme karhua ja Savonlinnan Teatterin ovat tehneet tästä sadusta esityksen alle kouluikäisille lapsille. Mervi Koskinen ja Mika Rask kertovat tarinan nukkien ja musiikin avulla. Vaikka esitys on jännittävä, se ei ole pelottava. Näytelmässä on huumoria, jännitystä ja hellyyttä."

Itselleni päälimmäiseksi esityksestä jäi nukettaja Mervi Koskisen taitava työskentely. Kokeneena nukettajana hän sai nuket todella elämään lavalla. Koskinen on myös käsikirjoittanut esityksen. Ensimmäisessä produktiossaan mukana ollut Mika Rask suoritui hänkin lavalla erinomaisesti. Musiikilla elävöitetty nukketeatteriesitys imaisi mukanaan myös aikuisen katsojan. Vaikka tarina on tuttu ja juonen tiesi tarkkaan jo etukäteen, oli esitystä silti mielenkiintoista katsoa eikä se käynyt tylsäksi.

Saimme hyviä vinkkejä omaa esitystämme koskien:

1. Tärkeintä esityksessä on nuken sieluttaminen. Jos nukettaja on näkyvissä (kuten tässä esityksessä oli) katse tulee aina suunnata "nuken silmien läpi". Nukettajan asenne, ilmeet ja eleet välittyvät myös nukkeen ja katsojalle.  Tulee myös muistaa, että nukke ei saa koskaan näyttäytyä kuolleena lavalla. Vaikka nukke itse ei olisi puheenvuorossa, tulee sen silti elää ja elehtiä.

2. Musiikki elävöittää näytöstä - saa nähdä jos vaikka käyttäisimme omassakin esityksessämme musiikkia.

3. Tarinan "lihavoiminen" ja dramatisoiminen omanlaiseksi on erittäin tärkeää. Tähän esitykseen oli tuotu monia elementtejä, jotka eivät alkuperäiseen tarinaan välttämättä kuulu. Vaikka tarina oli tuttu, se yllätti ja viihdytti, koska dramatisointi oli tehty taitavasti.

Tuleeko mieleen muita vinkkejä koskien omaa nukketeatteriprojektiamme?

-Emmi K.