Matka teatterin kulisseihin...

Saimme hienon tilaisuuden päästä tutustumaan Savonlinnan teatterin kulisseihin, ikään kuin olisimme olleet kiertoajelulla backstagella! Itse olen vieraillut muutamia kertoja teatterin kulisseissa ennenkin, muun muassa Kouvolan ja Lahden kaupunginteattereissa, joten minulla oli päivän aiheeseen jo hieman vertailukohtaa. Onko joku muu päässyt aiemmin tutustumaan, mitä tapahtuu teatterin lavan takana?

Tutustumiskierrokselle meidät johdatti ohjaaja-kuraattori Niko Taskinen sekä jo aiemmin tutuksi tullut skenografi Tua Hautamäki. He kertoivat teatterin historiasta, joka ulottuukin muuten hyvin pitkälle. Kaupunginteatteriksi se muuttui vuoden 1979 alusta. Lisäksi he kertoivat yleisesti teatterin tilojen rakenteesta, mitä kaikkea tarvitsee teatterin pyörittämiseen ja KETKÄ sitä tekevät. Henkilökuntaan kuului monenlaisia osaajia, joilla jokaisella on tärkeä rooli yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Sitä ei aina itse ymmärräkään, että teatterin tekeminen ei ole itsestään selvää - se vaatii taustalle suuren rattaan pyörimään, josta jokaisen rattaan on tehtävä oma osuutensa. Yhden näytöksen onnistumiseen on käytetty monen monta työtuntia ja hikipisaraa. Lavastuksella, puvustuksella, valoilla ja äänillä on äärimmäisen tärkeä rooli, että näytös onnistuu. Tua kertoikin kuinka paljon harjoittelua ja SUUNNITTELUA teatterin tekeminen vaatii.

Ompelimon ja kampaamon tiloja

Kierroksen aikana näimme muun muassa kaksi erilaista näyttämöä, joista suuremmalle, teatterin päänäyttämölle mahtuu katsojia noin 225, joka onkin suurempien kaupunkien katsomoihin verraten pieni. Tilojen ahtaus vaikuttaa paljon siihen, millaisen lavastuksen saa aikaiseksi. Näimme myös valokopin, puvustamon/ompelimon, ”kampaamon”/maskeeraushuoneen, kahvihuoneen ja pajan. Paja oli verstas, jossa valmistetaan teatterin lavasteita, siellä oli myös esillä pienoismalli Risto Räppääjä-näytelmän lavasteista. Totesimme yhteistuumin, että täytyy olla todella lahjakkaita ihmisiä töissä teatterissa, kun he pystyvät niin moneen.

Päänäyttämö sekä Risto Räppääjän lavastuksen pienoismalli

Voisin kuvitella, että myös lapset innostuisivat teatterivierailusta. Etenkin jos he pääsisivät tutustumaan lavasteisiin ja roolivaatteisiin, esimerkiksi jonkin näytelmän jälkeen. He näkisivät, että näytelmät eivät synny itsestään, vaan niiden eteen tehdään paljon erilaisia asioita - lasten käsitys prosessinomaisesta toiminnasta heräisi. Olisi myös hienoa jos lapset voisi joskus viedä tutustumaan teatterin näyttämölle, siten että heillä olisi jotain ohjattua toimintaa siellä, näin he pääsisivät itsekin osaksi draaman toteutusta.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mieltä avartava ja hyvin mielenkiintoinen. Omaa käsinukke-esitystä varten voimme ehkä ottaa oppia valojen ja äänien suunnittelusta, toki myös lavastuksen merkityksestä.