Ensi esitys yleisölle

Kasasimme rekvisiitat ja valmistelimme näyttämön luokkatilaan pitkälle pöydälle. Kerkesimme käydä näytelmän lähes tulkoon kokonaan läpi ennen valmistavaa harjoitusta yleisön (luokkakaverit) kanssa. Jo ennen yleisöesitystä totesimme, että emme olleet kerinneet harjoitella nukketeatteriesitystämme paljoakaan, joten esitys meni improten. Saimme melkein kaikki rekvisiitat käyttöön tätä valmistavaa esitystä varten. Valaistusta emme päässeet vielä testaamaan. Ensimmäistä kertaa pääsimme kokeilemaan esityksessä kuinka rekvisiitat pöydällä sijoitetaan, ja kuinka nukettajat liikkuvat pöydän takana (sujuvuus). Totesimme, että osa rekvisiitasta pitää poistaa näyttämöltä kohtauksen jälkeen, ettei näyttämö täyty liiasta tavarasta. 

Huomasimme, että olimme omissa harjoituksissa keskittyneet esityksen alkuosaan paljon enemmän kuin loppuosaan, mikä näkyi harjoittavassa esityksessä sekavana loppuna. Lopetus oli epämääräinen ja nuket puhuivat päällekkäin. Näytelmä ei saanut selkeää lopetusta, joka on melkein tärkein osa näytelmää. Loppu ja lopetus jää parhaiten yleisön mieliin, mutta jos loppu on sekava sekin saattaa unohtua hyvin nopeasti. Jo harjoituksissa olisi pitänyt harjoitellaan esitystä kohtaus kohtaukselta, eikä aina vain alusta loppuun. Kuvasimme esityksen videolle, jotta nukettajat näkisivät oman nukkensa liikkeet yms ja pystyisivät paremmin harjoittelemaan nuken sieluttamista. Nuken pään pitää liikkua kun nukke puhuu ja sen pitää olla vuorovaikutuksessa toisiin nukkeihin. Esityksestä saa elävän kun nuket heräävät henkiin nukettajien toimesta. Vieolta oman nuken liikeiden katsominen ja peilin edessä nuken käyttöä harjoittelemalla nukettajat oppivat käsittelemään nukkeja mahdollisimman hyvin, mikä on iso osa nukketeatteria.  

Shamaani jekkuilemassa

Saimme yleisöltä positiivista palautetta, muun muassa että improvisointia ei huomannut ja että esitys oli vakuuttava. Heidän mielestään esitys oli viihdyttävä ja lapset varmasti tykkäävät siitä. Saimme myös rakentavaa palautetta siitä, että kertojamme Emmin pitää katsoa nukkea keskustellessaan joulupukille eikä joulupukin nukettajaa Heidiä. On myös hyvä muistaa, että jokaisen nukettajan tulisia katsoa oman nukkensa läpi, eikä seurata muiden nukkejen, nukettajien tai yleisön toimia. Opettajamme sanoi, että lopetuksessa pitäisi olla mukana kertojamme Emmi, koska hän aloittaa koko esityksen. Lopetuksessa olisi myös hyvä olla jokin laulu. Valitsimme kappaleeksi "joulu on taas" joululaulun. Opettaja huomautti myös esityksessä esiintyvän suolasirottimen ja kuumemittarin käytöstä. Suolasirottimen olisi hyvä olla piilossa, jotta se olisi mielenkiintoisempi ja antaisi sille merkityksen. Kuumemittarin antamiseen ja sen käyttöön pitäisi kiinnittää huomiota. Miten kuumemittari ilmestyy? Ja kuumeen mittaamisen pitäisi olla selkeä ja hyvin näkyvä tilanne.

Joulupukki ja Namitonttu maistelee suolaisia pipareita

Pidimme tiistaina vielä extra harjoitukset, jossa harjoittelimme lopetusta, koska koimme tarvitsevamme vielä harjoitusta. Katsoimme videon ja keskustelimme sen vahvuuksista ja heikkouksista. Annoimme palautetta toisillemme ja yritimme autaa toisiamme. Aloitimme nämä harjoitukset loppukohtauksella (joka kaipasi eniten harjoitusta), mikä meni hyvin. Saimme lopun sujuvaksi ja selkeäksi. Sen jälkeen ohjaaja-Enni kuvasi vielä kerran esityksen. Keskustelimme näytelmästä lopuksi ja totesimme olevamme valmiita maanantain esitykseen. 

Kiitos ja kumarrus!


-Emma ja Enni