Loppuhuipennus

Draamakasvatuksen kurssin "loppuhuipennus" koitti maanantaina 9.12. jolloin oli nukketeatteriesityksemme vuoro. Meidän luokkamme esitys oli osa Savonlinnan kaupunginkirjaston joulukalenteria. Kirjastolla järjestetään kaikenlaista tapahtumaa aina jouluun saakka.

Aluksi jännitimme saapuisiko esitystämme katsomaan yhtään lasta, meidän esitysvuoromme kun sattui heti päivän ensimmäiseksi, heti kirjaston auettua. Paikalle saapui kuitenkin noin kymmenkunta lasta vanhempineen. Monitoimitila Tilkku, jossa esiinnyimme, oli oikeastaan aika sopiva kyseiselle yleisömäärälle.

Koko sesam-ryhmä kirjastolla ennen esitystä.

Itse pääsin kertojan roolissa ottamaan kontaktia yleisöön ja juttelemaan lasten kanssa. Hieman harmitti se, että moni lapsista oli aika pieniä, mutta onneksi yleisön joukossa oli muutama rohkeampi lapsi, jotka uskalsivat vastata kysymyksiin ja osallistua keskusteluun.

Ulkopuolisen katsojan silmin ryhmämme suoriutui  nukketeatteriesityksestä loistavasti! Näin pieneen harjoitusaikaan suhteutettuna, esitys oli mielestäni kerrassaan mahtava. Ainoa joka esityksessämme jäi harmittamaan, oli säädettävän valaistuksen puute, mutta en usko sen häirinneen muita kuin meitä esiintyjiä itseämme.

Sari ja Shamaani harjoittelemassa viimeistä kertaa ennen esitystä

Kaiken kaikkiaan suuri kiitos koko ryhmälle onnistuneesta nukketeatteriprojektista! Kaikkien puolesta voin varmasti sanoa, että projektista jäi kaikille ryhmän jäsenille mukava kokemus.

Kiitokset myös Savonlinnan kaupunginkirjasto Joelin väelle, että pääsimme tälläisen pienen teatterikokemuksen toteuttamaan.

Draamaseminaari

Draamakasvatuksen seminaarissa kolme ryhmää esittivät omat nukketeatteri esityksensä. Ensimmäinen esitys oli keppinukketeatteri esitys. Neljä ihmistä nukettivat keppinukeilla ja yksi säesti pianolla. Esitys oli rakennettu laulujen pohjalle ja esityksen alussa kerrottiin esityksen olevan musikaali. Ryhmän kertoja oli sairastunut, mutta mielestämme heidän esityksensä toimi mainiosti ilman kertojaakin. Keppinuket olivat kolme pukkia: pieni, keskikokoinen sekä iso pukki. Tarinassa oli mukana myös peikko. Nukettajat osasivat hommansa ja musiikki kantoi esitystä eteenpäin. Lavasteiden korkeuserot tekivät niistä uskottavat ja mielenkiintoiset. Uskomme että Kolme pukkia- musikaali sopisi kaiken ikäisille. 

Kolme pukkia

Toinen esitys oli varjoteatteria, hyödyntäen piirtoheitintä, musiikkia sekä varjoheijastusta seinälle lampun kanssa. Se kertoi ankka perheestä, joka joutui pahan kuningattaren ansaan. Ryhmä käytti hienosti piirtoheitintä sekä muita apuvälineitä hyödykseen ja eläytyminen oli uskottavaa. Monipuolisuus teki esityksestä todella mielenkiintoisen. Esitys oli melko pelottava, minkä takia se olikin suunnattu esikouluikäisille. Ryhmä kertoi, että piirtoheittimen ympärillä pystyi maksimissaan työskentelemään kolme ihmistä - muuten tulisi liian ahdasta. Esitys oli hieno, värikäs ja mukaansa tempaava. Siinä oli jännitystä, mutta esityksen aikana sai myös nauraa. Musiikin soittaja tarvittiin erikseen. Oli hienoa nähdä varjoteatteria, ja vielä onnistunutta sellaista!

Viisi ankkaa

 
Kolmas esitys oli perinteinen nukketeatteri esitys. Heillä oli kertoja erikseen. He käyttivät verhoa apunaan, kun kohtaus vaihtui. Verhon käyttäminen antoi aikaa rekvisiittojen vaihtoon sekä rytmitti esitystä jakaessaan sen kohtauksiin. Keskustelimme esityksen jälkeen siitä, että onko verholla peittäminen välttämätöntä. Opettajamme sanoi, että verhoa ei välttämättä tarvitse, koska tavaroiden siirtäminen voisi yhtä hyvin näkyä yleisölle. Lavastaiden suojassa oli yksi nukettaja ja nukke. Hänen rooliaan olisi pitänyt tehdä näkyvämmiksi. Näyttää selkeästi, että hän tulee lumen alta. Joillekkin jäi epäselväksi, että hallaharson alla piileskeli nukettaja ja hahmo. Oliko siis vaivanarvoista olla piilossa jos sitä ei välttämättä yleisö tajua? Esityksessä oli onnellinen loppu ja sai yleisön hyvälle mielelle,

Postihiiri ja kumppanit

Esityksien jälkeen oli vuorossa tutkivat otteet. Jokaisella ryhmällä oli tavoitteena draamakasvatus kurssin aikana perehtyä tiettyyn tutkivaan otteeseen ja valmistella siitä power point esitys muita opiskelijoita varten. Aikaa oli hyvin vähän näitä esityksiä varten, minkä takia meille tuli melko kiire. Koko järjestelmä olisi pitänyt hoitaa ehkä eri tavalla, koska tilanne oli sekava. Luokka kerrallaan (A, B, C) ryhmät esittivät omat esityksensä, saman aikaisesti. Ongelmana oli se, että yleisönä toimivat opiskelijat joutuivat kiertämään esityksestä toiseen tietyssä ajassa, joten saimme nähdä joistakin power point esityksistä vain pienen pätkän. Onneksi pystymme käymään kaikki esitykset lukemassa, jos jotakin jäi epäselväksi ja johonkin aiheeseen haluaa tarkemmin perehtyä.

-Emma ja Enni

Ensi esitys yleisölle

Kasasimme rekvisiitat ja valmistelimme näyttämön luokkatilaan pitkälle pöydälle. Kerkesimme käydä näytelmän lähes tulkoon kokonaan läpi ennen valmistavaa harjoitusta yleisön (luokkakaverit) kanssa. Jo ennen yleisöesitystä totesimme, että emme olleet kerinneet harjoitella nukketeatteriesitystämme paljoakaan, joten esitys meni improten. Saimme melkein kaikki rekvisiitat käyttöön tätä valmistavaa esitystä varten. Valaistusta emme päässeet vielä testaamaan. Ensimmäistä kertaa pääsimme kokeilemaan esityksessä kuinka rekvisiitat pöydällä sijoitetaan, ja kuinka nukettajat liikkuvat pöydän takana (sujuvuus). Totesimme, että osa rekvisiitasta pitää poistaa näyttämöltä kohtauksen jälkeen, ettei näyttämö täyty liiasta tavarasta. 

Huomasimme, että olimme omissa harjoituksissa keskittyneet esityksen alkuosaan paljon enemmän kuin loppuosaan, mikä näkyi harjoittavassa esityksessä sekavana loppuna. Lopetus oli epämääräinen ja nuket puhuivat päällekkäin. Näytelmä ei saanut selkeää lopetusta, joka on melkein tärkein osa näytelmää. Loppu ja lopetus jää parhaiten yleisön mieliin, mutta jos loppu on sekava sekin saattaa unohtua hyvin nopeasti. Jo harjoituksissa olisi pitänyt harjoitellaan esitystä kohtaus kohtaukselta, eikä aina vain alusta loppuun. Kuvasimme esityksen videolle, jotta nukettajat näkisivät oman nukkensa liikkeet yms ja pystyisivät paremmin harjoittelemaan nuken sieluttamista. Nuken pään pitää liikkua kun nukke puhuu ja sen pitää olla vuorovaikutuksessa toisiin nukkeihin. Esityksestä saa elävän kun nuket heräävät henkiin nukettajien toimesta. Vieolta oman nuken liikeiden katsominen ja peilin edessä nuken käyttöä harjoittelemalla nukettajat oppivat käsittelemään nukkeja mahdollisimman hyvin, mikä on iso osa nukketeatteria.  

Shamaani jekkuilemassa

Saimme yleisöltä positiivista palautetta, muun muassa että improvisointia ei huomannut ja että esitys oli vakuuttava. Heidän mielestään esitys oli viihdyttävä ja lapset varmasti tykkäävät siitä. Saimme myös rakentavaa palautetta siitä, että kertojamme Emmin pitää katsoa nukkea keskustellessaan joulupukille eikä joulupukin nukettajaa Heidiä. On myös hyvä muistaa, että jokaisen nukettajan tulisia katsoa oman nukkensa läpi, eikä seurata muiden nukkejen, nukettajien tai yleisön toimia. Opettajamme sanoi, että lopetuksessa pitäisi olla mukana kertojamme Emmi, koska hän aloittaa koko esityksen. Lopetuksessa olisi myös hyvä olla jokin laulu. Valitsimme kappaleeksi "joulu on taas" joululaulun. Opettaja huomautti myös esityksessä esiintyvän suolasirottimen ja kuumemittarin käytöstä. Suolasirottimen olisi hyvä olla piilossa, jotta se olisi mielenkiintoisempi ja antaisi sille merkityksen. Kuumemittarin antamiseen ja sen käyttöön pitäisi kiinnittää huomiota. Miten kuumemittari ilmestyy? Ja kuumeen mittaamisen pitäisi olla selkeä ja hyvin näkyvä tilanne.

Joulupukki ja Namitonttu maistelee suolaisia pipareita

Pidimme tiistaina vielä extra harjoitukset, jossa harjoittelimme lopetusta, koska koimme tarvitsevamme vielä harjoitusta. Katsoimme videon ja keskustelimme sen vahvuuksista ja heikkouksista. Annoimme palautetta toisillemme ja yritimme autaa toisiamme. Aloitimme nämä harjoitukset loppukohtauksella (joka kaipasi eniten harjoitusta), mikä meni hyvin. Saimme lopun sujuvaksi ja selkeäksi. Sen jälkeen ohjaaja-Enni kuvasi vielä kerran esityksen. Keskustelimme näytelmästä lopuksi ja totesimme olevamme valmiita maanantain esitykseen. 

Kiitos ja kumarrus!


-Emma ja Enni

Päivitystä ja täydennystä...

Kohtaus	1	2	3	4	5	6	7	8
Emmi kertoja
Sari Vekara/ Shamaani	x		x	x	x		x	x
Heidi Pukki		x		x		x	x	x
Emilia Namitonttu Lelutonttu		x   x		x		x
Emma Noora		x		x		x	x	x
Juulia  Ville		x		x		x	x	x

Rekvisiitat: kangasta (lattia), ikkuna (Heidi), lahjoja (Enni&Sari), tasoja pöydiksi (pahvilaatikoita tms.), joulukoristeita (Emma), joulupukille huopa, vasara (Emma), sirotin (Enni), kuumemittari (Heidi), rumpu+kapula, piparit, taustat (Heidi), JOTAIN MUUTA MITÄ?

Kohtausten eteneminen:  

Emmi toivottaa lapset tervetulleiksi Joulupukki ja noitarumpu näytelmään.

1.    Kohtaus: Kirje korvatunturille

Tapahtumapaikka: Vekaran koti  (näyttämö vasen reuna)

Tausta: Tunturimaisema

Tavarat: Kirje

Henkilöt: Vekara

Vekara piirtää kirjettä joulupukille. Toivoo pääsevänsä tontuksi. Poistuu näyttämöltä à tausta mustaksi

Emmi löytää kirjeen ja ihmettelee kuinka vanha se on yhdessä lasten kanssa. Kirje on osoitettu joulupukille à kutsuu pukkia yksin ja yhdessä lasten kanssa à pukki saapuu lavalle à kuusi ja lahjat tausta

2.    Kohtaus: Kirjeen mysteeri

Tapahtumapaikka: Korvatunturi (lavan edessä?)

Tausta: Joulukuusi ja lahjat

Tavarat: Kirje

Henkilöt: Emmi, pukki, lapset, tontut, Vekara

Lapset tulevat ihmettelemään mitä melua kuuluu à joulupukki kertoo kirjeestä

Lapset kertovat oman näkemyksensä ja lähtevät toteuttamaan niitä (lapset esittelevät itsensä vuoropuhelun avulla)

Joulupukki päättää kutsua (yksitellen) myös tontut avuksi tulkitsemaan kirjeen à tontut kertovat omat mielipiteensä ja poistuvat (Namitonttu tekee pipareita ja  Lelutonttu auton)   à pukki pohdiskelee vielä asiaa ja poistuu auttamaan tonttuja

Vekara katselee puuhia ikkunasta

Lapset: mitä täällä melutaan

Pukki: sain kirjeen pieneltä Vekaralta jota en aivan ymmärrä

Lapset: saammeko katsoa

Pukki: tietenkin

Lapset: tämähän on selvästi …

Pukki: hmm voi olla kysytään muiden mielipiteitä

Lapset: me lähdetään tekemään omaa lahjaamme Vekaralle

Pukki huutaa Lelutonttua

Lelutonttu: mitä asiaa pukki

Pukki: saimme kirjeen ja mitäköhän tämä esittää

Lelutonttu: no selvästi leluautoa. menen heti tekemään sellaisen

Pukki: olikohan se leluauto. mitähän nami tonttu miettii

Huutaa Namitontun

Namitonttu: Mitä asiaa pukki

Pukki: saimme kirjeen. mitä tämä sinun mielestä esittää

Namitonttu: Hmm näyttää aivan suurelta pinolta makeita pipareita. Pitääkin lähteä heti valmistamaan niitä

Pukki: toivottavasti joku osuu oikeaan. lähdenpä tarkkailemaan tilannetta

3.    Kohtaus: Vekaran aikeet

Tapahtumapaikka: Ulkona ikkunan takana (vasen reuna)

Tausta: Tunturi maisema

Tavarat: -

Henkilöt: Vekara

Vekara esittelee itsensä à viisikymmentä vuotta minä olen odottanut eikä minusta ole tullut tonttua à hermostuu kun häntä ei ole ymmärretty à kertoo aikeistaan suunnitella jekkuja

Vekara poistuu lavalta

4.    Kohtaus: Suolaisia pipareita

Tapahtumapaikka: Namitontun paja (Vasen reuna keskellä)

Tausta: Kuusi ja lahjat

Tavarat: Piparit, sirotin

Henkilöt: Namitonttu, Vekara, pukki, lapset

Namitonttu tekee pipareita à hyräilee ja jutustelee leipoessaan

Vekara kurkistelee ikkunasta

Namitonttu lähtee hakemaan pukkia

Vekara keksii pilata piparit laittamalla niihin suolaa à puhuttelee lapsia

Namitonttu ja pukki tulevat maistamaa pipareita à Namitonttu kertoo että on saanut Vekaran lahjan valmiiksi ja toivoo pukin maistavan lahja pipareita

Piparit ovat suolaisia ja pukki ja Namitonttu miettivät mitä on tapahtunut à pohtivat jos Ville ja Noora ovat jekuttaneet heitä à kutsuvat lapset

Lapset tulevat ja kertovat etteivät he ole tehneet mitään à pukki sanoo että onpa mysteeri

Tausta pimeäksi

5.    Kohtaus: Shamaanin taikoja

Tapahtumapaikka: Ulkona (vasen reuna ikkunan takana)

Tausta: Tunturimaisema

Tavarat: Rumpu+ kapula

Henkilöt: Vekara

Tausta tunturimaisemaksi

Vekara rummun kanssa näyttämölle

Pipari temppu oli vasta alkua ja tekee kamalimman jekun minkä voi tehdä à kertoo lapsille sairastuttavansa pukin loitsulla

Kertoo loitsun à miettii toimikohan se ja pyytää lapsia apuun TUMTUMTUM osioon

Muistuttaa lapsia olemaan hiljaa ja kertoo lähtevänsä tarkkailemaan pukkia

Tausta pimeäksi

Emmi on että ohhoh mitähän nyt tapahtuu sairastuukohan pukki jne.

6.    Kohtaus: Joulupukin aivastus

Tapahtumapaikka: Lelutontun paja (oikea reuna keskellä)

Tausta: Kuusi ja lahjoja

Tavarat: Pikkuauto, kuumemittari

Henkilöt: Pukki, Lelutonttu, lapset

Tausta muuttuu kuuseksi ja lahjoiksi

Lelutonttu puuhailee lahjan parissa

Pukki paikalle keskustelemaan lelutontun lahjasta à pukki aivastaa

Ihmettelyä onko pukki sairas à pukki kutsuu lapset tuomaan kuumemittarin

Vekara kurkistelee tapahtumia

Pukillahan on kuumetta ja lapset poistuvat etsimään rohtoja

Lelutonttu vie pukin lepäämään

Tausta pimeäksi

Emmi voi ihme mitä on tapahtunut paraneekohan pukki ajoissa

7.    Kohtaus: Vekaran paljastuminen

Tapahtumapaikka: Lelupaja sekä namipaja (keskellä)

Tausta: Kuusi ja lahjat

Tavarat: Vasara, lahjoja

Henkilöt: Vekara, lapset

Kuusi ja lahjat - tausta

Vekara menee katsomaan lahjoja joita hänelle on valmistettu à päättää rikkoa osan

Lapset menevät etsimään rohtoja à keskustelevat keskenään

Ihmettelevät melua (paperin rapistelua jne.) à yllättävät Vekaran hajottamassa lahjoja

Lapset: miksi rikkot vekaran lahjoja

Vekara: minä olen Vekara

Lapset: Vekara on pieni poika jolle teimme lahjoja hänen lähettämän kirjeen mukaan

Vekara: tämä on minun kirjeeni lähetin sen 50v. sitten ja minulla oli vain yksi toive

Lapset: mikä

Vekara: halusin tontuksi. olin surullinen kun en saanut vastausta ja tulin tänne jekkuilemaan

Lapset: sinäkö suolasit piparit

Vekara: joo

Lapset: meitä syytettiin siitä

Vekara: anteeksi

Lapset: sinäkö sait pukin kipeäksi

Vekara: kyllä loitsuni avulla

Lapset: nyt on joulu pilalla kun pukki on sairas

Vekara: en minä sitä halua. voin parantaa pukin loitsullani

Lapset: mennään yhdessä pukin luokse

8.    Kohtaus: Joulun pelastumine

Tapahtumapaikka: Joulupukin huone (oikea reuna)

Tausta: Kuusi ja lahjat

Tavarat: Huopa pukilla, kirje

Henkilöt: Pukki, Vekara, lapset

Pukki aivastelee ja hytisee

Lapset ja vekara tulevat paikalle

Lapset: tulimme parantamaan sinut. Vekara on jekkuillut korvatunturilla ja sai sinutkin kipeäksi

Pukki: jaahas miksi sinä niin teit

Vekara: koska suurin haaveeni on olla tonttu. lähetin kirjeen jossa pyysin päästä tontuksi mutta en ikinä saanut vastausta kyllästyin odottamiseen ja ajattelin tulla jekkuilemaan

Pukki: löysimme kirjeen vasta ja nyt ymmärrän mitä tarkoitit mutta joulua ei tule jos olen kipeä 

Vekara: voin parantaa sinut loitsullani

          à loitsutaan lasten kanssa

Pukki: oloni parani heti. Teen sinusta tontun koska olit rehellinen ja pelastit joulun

Lapset: joulu on pelastettu äkkiä kertomaan tontuille

Pukki: Vekara tule niin esittelen sinut kaikille

Tausta pimeäksi

Emmi: onneksi joulu pelastui…

Ensitutustuminen esitystilaan

Kävin tutustumassa nukketeatterin tulevaan esitystilaan Savonlinnan kirjastossa, Joelissa. Esitys tulee olemaan kirjaston Tilkku-huoneessa. Tehtävänäni oli tarkastella muun muassa millainen tila on, missä tulemme esittämään nukketeatterin ja miten saamme heijastettua taustalle kuvia.

Tila on sinänsä pieni, joten sinne ei kovin suurta yleisöä saa mahdutettua. Esitämme nukketeatterin pöydän päällä, joten  pöydän eteen tulee jättää tilaa, jotta kaikki lapset näkevät esityksen. Esitystä harjoitellessa tuleekin jatkossa huomioida muun muassa se, että nuket ovat mahdollisimman lähellä etureunaa ja rekvisiitan tulee olla tarpeeksi suurta, jotta ne näkyvät. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää yläpuolella kuvissa näkyviä raheja tuoleina, jolloin osa lapsista pääsee hieman korkeammalta katsomaan esitystä. Tilan pienuuteen voidaan vaikuttaa siirtämällä takaseinä pois, jolloin saamme tilaa kirjaston puolelta. Kuitenkin tällöin tulee huomioida kirjaston yleisen tilan korkeus, jonka myötä  ääni häviää. 

Kuvattu lapsen tasolta

lisätila kirjaston puolelta

Olimme miettineet esitystä varten taustalle jonkin valokuvan heijastettavaksi. Kuitenkin kirjastonhoitajalta sain kuulla, ettei kirjastossa ole katossa projektoria, vaan se tulisi lattialle. Tämä vähentäisi entisestään istumapaikkoja. Toisin sanoen meidän tulee päättää kumpaa haluamme: enemmän istumapaikkoja ja jokin muu vaihtoehto kuvalle vai heijastettu maisema? Vielä on siis monia ongelmia mietittävänä ennen itse esitystä.

Sari

Suunnitelmasta käytäntöön!

Alkulämmittely

Tällä harjoituskerralla oli meidän ryhmän vuoro pitää alkulämmittelyt. Olimme koonneet listan erilaisia leikkejä ja harjoituksia, joista valitsimme parhaimmat ja yhteensopivimmat. Päätimme myös, kuka tai ketkä ohjaavat kyseiset leikit sekä leikkien järjestyksen. Tämän jälkeen jokainen valmistautui pitämään oman leikkinsä.

Halusimme alkuun harjoituksen, jossa lämmitellään kehoa. Valitsimme tähän Rusina ja aurinko – jumpan. Halusimme valita monipuolisia leikkejä, joten valitsimme niin draama-, ryhmäytymis-, ja kielellisiä leikkejä. Pidimme ensin draamaleikin, joka oli Koneet ryhmäpantomiimina. Seuraavaksi pidimme Sanaketju-leikin, jossa ryhmäläiset harjoittivat kielellistä nokkeluuttaan. Viimeisenä pidimme Ihmismuistipelin, jonka tavoitteena on yhdistää ryhmää.

Mielestämme alkulämmittely onnistui hyvin. Opettaja antoi ohjeita, joiden avulla muokkasimme leikeistä vielä parempia ja monipuolisempia. Nämä vihjeet kehittivät myös meidän ohjaamista, esimerkiksi ohjeiden antamisessa, tilanteen havainnoimisessa ja oikeiden käsitteiden käyttämisessä. Ryhmäläiset pitivät meidän alkulämmittelystä, sillä siinä oli suurimmalle osalle aivan uusia leikkejä ja harjoituksia.

Nukketeatteri

Alkulämmittelyn jälkeen siirryimme suunnittelemaan tulevaan nukketeatteriesitystä. Aivan ensimmäiseksi valitsimme esitykseemme hahmot luokassa olevista käsinukeista. Kuitenkaan nuket eivät täydellisesti sopineet jouluteemaamme, joten muokkaamme ne sopiviksi. Tämän jälkeen pääsimme itse tekstin kimppuun ja miettimään tarkemmin esityksemme sisältöä, muun muassa vuorosanoja.

Jokainen pääsi toteuttamaan ja kehittämään omaa rooliaan, miten se käyttäytyy, liikkuu ja puhuu. Jokaisen oma hahmoanalyysi tulee vielä kehittymään paljon prosessin aikana. Oli mielenkiintoista päästä vihdoin toteuttamaan tarinaa hahmojen kanssa. Pääsimme näkemään, kuinka tarina oikeasti toteutetaan ja kuinka sen kannattaisi edetä. Nukenkäsittelyssä oli aluksi eniten vaikeuksia. Ryhmäläisiltä tuli hyviä huomautuksia, jos nukke oli ”kuolleena”, katsoi väärään suuntaan tai niiden sijainnista. Tähän vaikutti varmasti se, että jokainen meistä on kokematon käsinuken käyttäjä. Kuitenkin kokemuksen kautta nuken käsittely harjaantuu.

Lähdimme yhdessä suunnittelemaan esitystä kohtaus kohtaukselta: vuorosanoja, kuka hahmoista on esillä ja mitä rekvisiittaa tarvitsemme. Jokaiselta tuli hyviä ideoita ja ennen kaikkea ohjaaja oli tärkeässä roolissa. Uskommekin, että ohjaajan rooli vain korostuu entisestään prosessin edetessä.  Saimme paljon aikaseksi demon aikana, mutta meillä on paljon tehtävää ja tuntuukin, että aikaa ei ole riittävästi. Olisi kehittävämpää, että aikaa olisi enemmän, sillä näin ryhmä pystyisi prosessoimaan ja suunnittelemaan esitystä paremmin sekä saisimme siitä enemmän irti. Koemme, että draaman harjoittelu on tärkeää tulevaa työtämme ajatellen. Tämän vuoksi sille pitäisi olla enemmän aikaa.

Ryhmässä havaittiin jo roolin ottamista. Enni toimi esimerkillisesti ohjaajana: hän antoi vihjeitä, patisti, jos ryhmä keskittyminen herpaantui. Oli kuitenkin vaikea toimia ryhmässä, sillä jokaisella oli varmasti vielä epäselvää oman hahmon toiminta ja kokonaisuuden hahmottaminen.

 

 

Joulupukki ja noitarumpu -nukketeatterin hahmot

 Emilia, Juulia ja Sari

Matka teatterin kulisseihin...

Saimme hienon tilaisuuden päästä tutustumaan Savonlinnan teatterin kulisseihin, ikään kuin olisimme olleet kiertoajelulla backstagella! Itse olen vieraillut muutamia kertoja teatterin kulisseissa ennenkin, muun muassa Kouvolan ja Lahden kaupunginteattereissa, joten minulla oli päivän aiheeseen jo hieman vertailukohtaa. Onko joku muu päässyt aiemmin tutustumaan, mitä tapahtuu teatterin lavan takana?

Tutustumiskierrokselle meidät johdatti ohjaaja-kuraattori Niko Taskinen sekä jo aiemmin tutuksi tullut skenografi Tua Hautamäki. He kertoivat teatterin historiasta, joka ulottuukin muuten hyvin pitkälle. Kaupunginteatteriksi se muuttui vuoden 1979 alusta. Lisäksi he kertoivat yleisesti teatterin tilojen rakenteesta, mitä kaikkea tarvitsee teatterin pyörittämiseen ja KETKÄ sitä tekevät. Henkilökuntaan kuului monenlaisia osaajia, joilla jokaisella on tärkeä rooli yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Sitä ei aina itse ymmärräkään, että teatterin tekeminen ei ole itsestään selvää - se vaatii taustalle suuren rattaan pyörimään, josta jokaisen rattaan on tehtävä oma osuutensa. Yhden näytöksen onnistumiseen on käytetty monen monta työtuntia ja hikipisaraa. Lavastuksella, puvustuksella, valoilla ja äänillä on äärimmäisen tärkeä rooli, että näytös onnistuu. Tua kertoikin kuinka paljon harjoittelua ja SUUNNITTELUA teatterin tekeminen vaatii.

Ompelimon ja kampaamon tiloja

Kierroksen aikana näimme muun muassa kaksi erilaista näyttämöä, joista suuremmalle, teatterin päänäyttämölle mahtuu katsojia noin 225, joka onkin suurempien kaupunkien katsomoihin verraten pieni. Tilojen ahtaus vaikuttaa paljon siihen, millaisen lavastuksen saa aikaiseksi. Näimme myös valokopin, puvustamon/ompelimon, ”kampaamon”/maskeeraushuoneen, kahvihuoneen ja pajan. Paja oli verstas, jossa valmistetaan teatterin lavasteita, siellä oli myös esillä pienoismalli Risto Räppääjä-näytelmän lavasteista. Totesimme yhteistuumin, että täytyy olla todella lahjakkaita ihmisiä töissä teatterissa, kun he pystyvät niin moneen.

Päänäyttämö sekä Risto Räppääjän lavastuksen pienoismalli

Voisin kuvitella, että myös lapset innostuisivat teatterivierailusta. Etenkin jos he pääsisivät tutustumaan lavasteisiin ja roolivaatteisiin, esimerkiksi jonkin näytelmän jälkeen. He näkisivät, että näytelmät eivät synny itsestään, vaan niiden eteen tehdään paljon erilaisia asioita - lasten käsitys prosessinomaisesta toiminnasta heräisi. Olisi myös hienoa jos lapset voisi joskus viedä tutustumaan teatterin näyttämölle, siten että heillä olisi jotain ohjattua toimintaa siellä, näin he pääsisivät itsekin osaksi draaman toteutusta.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mieltä avartava ja hyvin mielenkiintoinen. Omaa käsinukke-esitystä varten voimme ehkä ottaa oppia valojen ja äänien suunnittelusta, toki myös lavastuksen merkityksestä. 

Kultakutri ja kolme karhua

Draamakasvatuksen kurssiimme liittyen kävimme opiskelijaryhmämme kanssa katsomassa Savonlinnan teatterin tällä hetkellä ohjelmistossa pyörivän Kultakutri ja kolme karhua. Esitys järjestettiin meille tilausnäytöksenä ja nukketeatterin jälkeen meillä oli mahdollisuus päästä tutustumaan tarkemmin itse esityksen kulisseihin. Lavastaja ja nukentekijä Tua Hautamäki esitteli meille lavasteiden ja nukkejen syntyprosessia ja pääsimme testaamaan myös hänen aikaisempiin esityksiinsä valmistamia nukkejaan. Esityksessä käytettiin keppinukkeja ja nukettajat olivat näkyvillä koko esityksen ajan. 

Tua Hautamäki esittelee esityksessä käytettyjä nukkeja ja lavasteita.

Heidi kokeilemassa nukettamista keppinukella.

Savonlinnan teatterin sivuilta lainattua:

"Työryhmä Kolme karhua ja Savonlinnan Teatterin ovat tehneet tästä sadusta esityksen alle kouluikäisille lapsille. Mervi Koskinen ja Mika Rask kertovat tarinan nukkien ja musiikin avulla. Vaikka esitys on jännittävä, se ei ole pelottava. Näytelmässä on huumoria, jännitystä ja hellyyttä."

Itselleni päälimmäiseksi esityksestä jäi nukettaja Mervi Koskisen taitava työskentely. Kokeneena nukettajana hän sai nuket todella elämään lavalla. Koskinen on myös käsikirjoittanut esityksen. Ensimmäisessä produktiossaan mukana ollut Mika Rask suoritui hänkin lavalla erinomaisesti. Musiikilla elävöitetty nukketeatteriesitys imaisi mukanaan myös aikuisen katsojan. Vaikka tarina on tuttu ja juonen tiesi tarkkaan jo etukäteen, oli esitystä silti mielenkiintoista katsoa eikä se käynyt tylsäksi.

Saimme hyviä vinkkejä omaa esitystämme koskien:

1. Tärkeintä esityksessä on nuken sieluttaminen. Jos nukettaja on näkyvissä (kuten tässä esityksessä oli) katse tulee aina suunnata "nuken silmien läpi". Nukettajan asenne, ilmeet ja eleet välittyvät myös nukkeen ja katsojalle.  Tulee myös muistaa, että nukke ei saa koskaan näyttäytyä kuolleena lavalla. Vaikka nukke itse ei olisi puheenvuorossa, tulee sen silti elää ja elehtiä.

2. Musiikki elävöittää näytöstä - saa nähdä jos vaikka käyttäisimme omassakin esityksessämme musiikkia.

3. Tarinan "lihavoiminen" ja dramatisoiminen omanlaiseksi on erittäin tärkeää. Tähän esitykseen oli tuotu monia elementtejä, jotka eivät alkuperäiseen tarinaan välttämättä kuulu. Vaikka tarina oli tuttu, se yllätti ja viihdytti, koska dramatisointi oli tehty taitavasti.

Tuleeko mieleen muita vinkkejä koskien omaa nukketeatteriprojektiamme?

-Emmi K.

Noitarummun tunnelmaa

Kolmannella demolla opiskelijoiden pitämässä alkulämmittelyssä kävimme läpi erilaisia tutustumisharjoituksia, jotka auttavat ryhmäytymistä. Kyseiset leikit käyvät paremmin hieman vanhemmille lapsille, sillä ne olivat hyvin keskustelupainoitteisia. Kuitenkin mielestämme ne olivat hyviä ja tavallisista poikkeavia. Alkulämmittely oli hienosti suunniteltu ja se sujui näin mutkattomasti.

Demon pääpainona oli nukketeatteriesityksen suunnittelu. Ensin pohdimme esityksellemme sopivaa teemaa, jonka olisi hyvä liittyä jouluun kirjaston toivomuksen mukaisesti. Kävimme katselemassa yliopiston kirjaston lasten kirjoja, joista hyvin nopeasti nousi esille Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu -lastenkirja. Valitsimme kyseisen tarinan, koska se oli suurimmalle osalle ryhmän jäsenistä tuttu, ja koimme sen mielenkiintoiseksi dramatisoinnin kohteksi. Käytimme tarinan perusrunkoa ja ideaa, mutta jouduimme karsimaan paljon pois kirjan pituuden takia. 

Aivan ensimmäiseksi kokosimme tarinan tärkeimmät henkilöt, jotka tulevat esiintymään nukketeatterissamme. Tässä vaiheessa aloimme miettimään, millaisia nukkeja käyttäisimme: valitsimme ihmishahmot, jotta esityksemme olisi alkuperäisen mukainen. Tämän jälkeen aloimme dramatisoimaan tarinaa kohtaus kohtaukselta. Ideoita syntyi jokaiselta ryhmän jäseneltä, jonka myötä tarina lähti hyvin rullaamaan eteenpäin. Tässä vaiheessa selasimme kirjaa, mutta saadaksemme syvemmän kuvan tarinasta, jokainen lukee ja perehtyy kirjaan omalla ajallaan. 

Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka ryhmä puhalsi yhteen hiileen, jolloin kaikki saivat tuoda esille omia ideoitaan, eikä kukaan jäänyt toisten jalkoihin. Olimme positiivisesti yllättyneitä, kuinka alun kankeuden jälkeen näytelmän runko muodostui jo hyväksi kokonaisuudeksi ja dramatisointi onnistui mainiosti. 

Käkkäränkikkurankakkurat! 

-Vekara

Mauri Kunnas

SYNOPSIS

1. kohtaus: Kirje korvatunturille
Henkilöt: Vekara-shamaani pienenä lapsena
Tapahtumapaikka: Shamaanin koti

Vekara kirjoittaa kirjettä joulupukille. Hänen toivomuksenaan on päästä joulupukin tontuksi Korvatunturilla ja odottaakin näin innolla toivomuksen toteutumista.

2. kohtaus: Kirjeen mysteeri
Henkilöt: Kertoja, joulupukki, Ville, Noora, Lelutonttu ja Namitonttu 
Tapahtumapaikka: Korvatunturi

50 vuotta myöhemmin kirjeen kirjoittamisesta Korvatunturille saapuu mysteerinen kirje. Sitä käy ihmettelemässä niin Joulupukki, lapset sekä tontut. Jokaisella oma näkemys kuvasta ja kirjeen kirjoittajan toivomuksesta. Jokainen tonttu lähtee toteuttamaan toivetta näkemällään tavalla. 

3. kohtaus: Vekaran aikeet
Henkilöt: Vekara
Tapahtumapaikka: Korvatunturi

Vekara on kyllästynyt toivomuksen toteuttamisen odottamiseen, joten hän päättää kostaa Joulupukille. Hän alkaa suunnitella kepposia Korvatunturin väelle.

4. kohtaus: Suolaisia pipareita
Henkilöt: Vekara, Joulupukki, Namitonttu ja lapset
 Tapahtumapaikka: Namitontun paja

Vekara käy laittamassa Namitontun tekemiin pipareihin suolaa. Namitonttu ja Joulupukki tulevat maistamaan pipareita ja huomaavat hyvin äkkiä niiden suolaisuuden.

5. kohtaus:  Shamaanin taikoja
Henkilöt: Vekara
Tapahtumapaikka: Korvatunturi

Shamaani sairastuttaa Joulupukin taikalorun avulla. 

6. kohtaus: Joulupukin aivastus
Henkilöt: Joulupukki, Lelutonttu, lapset
Tapahtumapaikka: Lelutontun paja

Joulupukki ja lapset ovat katsomassa Lelutontun lelua Vekaralle. Yhtäkkiä Joulupukki alkaa aivastella ja voida pahoin.

7. kohtaus: Vekaran paljastuminen
Henkilöt: Vekara, Joulupukki, lapset
Tapahtumapaikka: Joulupukin konttori

Shamaani on katsomassa valmiita lahjoja ja päättää rikkoa niistä osan. Lapset menevät Joulupukin konttoriin ja näkevät Shamaanin itse teossaan. Lapset pyrkivät estämään lahjojen rikkomisen ja näyttävät Shamaanille Vekaran kirjeen. Shamaani tunnistaa kirjeensä ja kertoo, mitä se esittää. 

8. kohtaus: Joulun pelastuminen
Henkilöt: Joulupukki, lapset, Vekara
Tapahtumapaikka: Joulupukin huone

Lapset tulevat Vekaran kanssa Joulupukin luokse. Vekara selittää tilanteen ja pyytää anteeksi. Joulupukki täyttäisi Vekaran toiveen, mutta hän on kipeä, jolloin lahjoja ei voi jakaa. Vekara parantaa Joulupukin taikalorulla.

Klassisessa draaman mallissa juoni jaetaan 5 osaan: ekspositio, konflikti, komplikaatio, kriisi ja loppuratkaisu. Meidän nukketeatterinäytelmässä kyseiset viisi osaa on jaettu useampiin kohtauksiin. Esimerkiksi kohtaukset 3-6 ovat tarinan komplikaatio- eli kehittelyvaiheita.

- Emilia, Juulia ja Sari -